Itse olen sitä ikäluokkaa, joka on aloittanut työnteon jo 15-vuotiaana siivoustöitä ja kahvilatöitä tehden.
Oli selvää, ettei vanhempani voineet rahoittaa kaikkia minun haluamiani muotivaatteita tai matkoja.
Elimme onnellista 1980 lukua, jolloin nuorille riitti runsaasti töitä ja minäkin tein kaikenlaisia töitä siivouksesta, huoltoaseman kahvion ja hotellin keittiöapulaisen työtehtäviin. Myös nakkikioskin myyjä ja postinjakajan työt tulivat tutuiksi.
Opiskelin kauppatieteiden maisteriksi laskentatoimi pääaineena, niin myös työni puolesta olen ollut paljon talousasioiden kanssa tekemisissä.
Nykyään opetan ammattikorkeakoulussa taloushallintoa ja rahoitusta ja on hienoa huomata, miten edelleen tänä päivänä on ahkeria opiskelijoita, jotka rahoittavat opiskeluaikaisen elämänsä työnteolla.
Rahoituksen kurssilla olen törmännyt myös yllättävään asiaan, ettei enää tiedetä lähihistoria nousu- ja laskukausista. Uutisvirta valitaan itselle mieleiseksi, eikä yleistieto kasva kansantalouden nousu- ja laskukausista ja niiden syistä ja seurauksista.
Yllätyksenä voi myös tulla se, ettei rahaa riitä sairaaloihin tai koulutukseen ellei veroja makseta. On hämärtynyt se tosiasia, ettei sairaalat tai koulut toimi, jos rahaa ei enää tule työtätekevien ihmisten verorahoista. Nykyisen vaikean taloustilanteen keskellä, vaaditaan valtiolta rahaa, mutta toivoisin yksilön vastuuta yrittää ja työllistyä yhteisen hyvän eteen. Työnteko myös antaa itsetuntoa ja varmuutta ja tulevaisuus näyttää valoisalta, kun uskaltaa vaatia itseltään ja pyrkiä saamaan työtä itselle ja vaikuttamaan Suomen taloudellisen tilanteen parantamiseen yksi askel kerrallaan.